Toisena päivänä suunnattiin auton nokka kohti etelää, josta löytyi uusia putouksia ja upeita maisemia. Voin vaan kuvitella, kuinka kauniita nuo maisemat ovat kesällä, sillä lumessakin ne näyttivät upeilta. Tämä reitti sykähdytti enemmän kuin Golden Circle. Yllä olevassa kuvassa ollaan aivan matkan alussa ja eräällä kielekkeellä. Siellä tuuli aivan kamalasti (kuten kaikkialla), mutta tuolla pidettiin auton ovista raivolla kiinni. Meitä varoiteltiin auton ovien irtoilusta tuulessa, joten se voi hieman kertoa sen voimasta.
Vesiputous Seljalandfoss.
Olimme etsimässä seuraavaa kohdetta ja jouduttiin menemään vahingossa pientä hiekkatietä. Olen huomannut, että vahingossa löytää upeita paikkoja ja tämä oli ehkä kaunein spotti koko reissusta. Törmättiin maalaistaloihin ja eräs koiranpentu olisi mielellään lähtenyt meidän matkaan.
Tämän jälkeen käveltiin lähemmäs pari kilometriä erämaankaltaisessa vuoristomaisemassa. Maisemat eivät edes välity näistä kuvista, mutta oli ihana päästä paikkaan, jossa ei ollut muita turisteja ja aurinko alkoi laskea.
Sitten saavuttiin määränpäähän; Seljavallalaug. Kyseinen altaassa oli kädenlämpöistä vettä ja siihen olisi voinut mennä uimaan. Me ei tosin oltu niin uskaliaita.
Seuraava putous oli nimeltään Skógafoss. Tämä kuva on hyvin muokkaamaton, koska se ei ehostusta vaatinut.
Moni on varmasti nähnyt kuvia tästä DC3 Plane Wreckistä. Vuonna 1973 Yhdysvaltain laivaston lentokone teki pakkolaskun Sólheimasandur’s mustalle rannalle. Koko miehistö selvisi laskusta, joten jo siksi tämä oli upea jäänne. Koko kävelymatka tänne oli suuntaan noin 3 km. Vaikka paluukävelymatka olikin kamala pimeyden ja tuulen takia, olimme silti tyytyväisiä, että jaksoimme nähdä vaivan. Olisimme halunneet keretä näkemään koko mustan rannan, mutta auringonlasku yllätti meidät.
HAMALAINEN 