OLETKO AIDOSTI TÄSSÄ HETKESSÄ?

AITOUS
30.1.2018
Emilia Hämäläinen

 

Joku näkee ystäväänsä kahvin äärellä ja kyselee kuulumisia. Hän selittää päivänsä kulun. Toinen nyökyttelee ja hymistelee kuin ymmärtäneensä asiat. Silti hänen ajatuksensa harhailevat omissa asioissa. Pariskunta istuu sohvalla puhelimet kädessä. He ovat yhdessä, mutteivat aidosti läsnä. Toinen saattaa sanoa jotain, mutta hiljaisuus jatkuu.

Vaikka toisen ihmisen kanssa on paljon, sitä silti kysyy itseltään: ”mitä sille kuuluu?” Onko kysellyt tarpeeksi? Onko kuunnellut tarpeeksi? Tällä viikolla heräsin siihen, etten ollut kertonut toiselle tulevan viikon menojani. En työpaikan yön yli kestävistä henkilöstöpäivistä tai viikonlopun Helsinki reissusta. Olin paljon pyöritellyt niitä mielessäni, mutta kun ne olisi pitänyt sanoa ääneen, ajatus oli katkennut. Se tuntui järkyttävältä, eikä yhtään tapaiseltani. Syvennynkö liikaa omiin ajatuksiini vai muistanko elää myös pääni ulkopuolella? Mietin usein myös sitä tietääkö todella mitä läheisten mielessä liikkuu. Kuuleeko vain ne pinnalliset kertomukset vai tunteeko todella ne aidot mielialat.

On tutkittu, että läsnästi elävät ihmiset ovat onnellisempia. Ihmisen olisi parempi elää hetkessä ja tuntea tätä olotilaa mahdollisimman usein. On olemassa myös mentaalivalmentajien vinkkejä, jolla tämä saavutetaan. Stressi ja huolehtiminen tekevät paksun verhon todellisuuden ja omien ajatuksien väliin. Omia ajatuksiaan ei tunnetusti pääse pakoon. Samankaltaisesti useat negatiiviset tunteet jäävät mieleen pyörimään. Toisaalta myös älypuhelimet ja verkko ovat luoneet polun paeta todellisuutta, olit missä vain. Sosiaalinen media on syönyt ihmisten välistä vuorovaikutusta. Eräs tärkein vinkki olisi havahtua ulkopuoliseen maailmaan. Kuullostaa ehkä itsestäänselvyydeltä, mutta onko se todella? Kun kävelet töihin tai harrastuksiin, huomioitko ympäristöäsi? Huomaatko kaadetun puun tai maalatun julkisivun? Uuden kahvilan kävelykadulla? Vastaantulijan, joka katsoo maahan, mutta kohdatessanne hymyilee. Nämä pienet asiat voivat helposti unohtua, kun häiriötekijät sumentavat näkökentän. Eikä se ole harvinaista, vaan todella arkipäiväistä.

Äsken otin itseäni niskasta kiinni. Kerroin päivästäni ja kysyin toisen. 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.