TYÖELÄMÄ, TEHOKKUUS
Emilia Hämäläinen

Onko sinulla joskus monta rautaa tulessa? Huomaatko seuraavaksi olevasi myös itse tulessa. Ei tulessa vain sillain vähän, vaan liekit vie sinulta järjen ja ajantajun. Virheitä tapahtuu, ja jokainen juttu keskeytyy jatkuvasti. Todellisuudessa et saa mitään konkreettista työstettyä loppuun. Olet väsynyt, muttet näe edessäsi työntulosta. Kuullostaako tutulta? Pystyn välillä samaistumaan tähän itse. 

Ajanhallinta on nykyisin paljon tapetilla. Miten voisi toimia tehokkaasti kiireessä, ja aikatauluttaa työkasaa fiksusti? Onko ”yksi asia kerrallaan” -tapa vain fiktiota, ei normaalin ihmisen tavoiteltavissa? 

Pääsin taannoin kuuntelemaan tietokirjailija sekä valmentaja Sampo Sammaliston luentoa työpaikkani henkilöstöpäivillä. Hän on julkaissut kirjan, sekä pitää blogia nimeltä Viisas pääsee vähemmällä.  Hän käsitteli erilaisella ja virkistävällä tavalla asiaa. Konkreettisesti hyvät arkipäiväiset vinkit tukivat tätä. Usein sitä on joutunut tyytymään yleistävään puheeseen, jossa esimerkit eivät välttämättä toteudu kuin yli-ihmisillä. Usein myös neuvot ovat tätä luokkaa. Tällöin kuuntelija jää odottamaan sitä ahaa -elämystä. 

Turhaan. 

Sampo toi hyvin esille, sen ettei ihminen todella kykene multitaskingiin. Tästä huolimatta termiä viljellään laajasti. Todellisuudessa ihminen ei tee kolmea asiaa samaan aikaan, vaan saattaa hyppiä niiden 3 asian välillä. Myös sähköpostin parissa työskenteleville henkilöille oli hyödyllisiä vinkkejä. Hän esimerkiksi korosti sitä, ettei ole laadukasta vilkaista postilaatikkoa jatkuvasti, vaan sopia itsensä kanssa vaikka tietyt ajat.  Hän neuvoi myös uusien viestien ilmoitusten poistamista käytöstä. Ne luovat häiriötekijöitä näkökenttään, ja saavat sinut kiinnostumaan jo uudesta asiasta.

Nämä tekijät ovat yksi syy keskeytyksiin. Kun informaatiovirta on luja, meille syöksee liian nopealla tempolla asioita. Tästä johtuen työstäminen keskeytyy jatkuvasti. Keskeytyksien takia kuluu turhaa aikaa, kun etsitään punaista lankaa aloittamastaan asiasta. Päivän lopussa tekemättämyyden tunne johtuu juuri siitä, että on työstänyt monia asioita päällekäin. Sitä ei välttämättä saa yhtä asiaa vietyä loppuun, vaan huomaa tekevänsä osan useammasta. 

Ja pidemmän päälle ihminen kyllästyy ja väsyy tähän saamattomuuden tunteeseen.

Tämän havahtumisen jälkeen olen tarkkaillut itseäni pari päivää töissä. Olen kiinnittänyt huomiota, kuinka monesti unohdan mihin jään ja kuinka monesti aloitan uudelleen. Kuinka monesti pöydällä makaa juttuja, jotka odottavat reagointia. Kuinka monta värikästä post it -lappua koristaa tietokoneeni kylkeä. (Meillä muuten jotkut kollegani nauravat minulle ja ihmettelevät, kuinka saan ne pidettyä tallessa. Onko muilla tämä tapa vielä käytössä?).  Syyllistyn liian usein myös siihen, että autan kollegaa, vaikka voisin palata asiaan hetken päästä. Ajanhallinta tietysti vaihtelee työn ominaisuuksien mukaan. Asiakaspalvelussa harvemmin saa päivääkään tehdä työtä ilman keskeytyksiä. Sinun täytyy olla kokoajan valmiina reagoimaan. Se menee kaiken edelle ja se on keskeisin osa työnkuvasta. Keskittymistä vaativat työt voivat olla toissasijaisia, mutta silti ne täytyy hoitaa. 

Varmaa on kuitenkin se, että jatkuvan tavoitettavuuden aika on tullut jäädäkseen. Meidän on vain opittava työstämään sen rinnalla.