TYÖYMPÄRISTÖ – EKSOOTTINEN ELINPAIKKA

TYÖELÄMÄ
Emilia

Nimetön

eillä on työpaikan kahvihuoneen seinällä lappu. Siinä on ohjeita lastentarhasta. Sen tarkoitus on olla hauska. Kun asiaa kuitenkin miettii tarkemmin, voi siitä löytää tärkeitä juttuja. 

Osaa sanoa huomenta, kiitos ja näkemiin

Pelaa reilua peliä

Pyydä anteeksi, kun loukkaat toista

Tajua ihme

Nyt työelämää enemmän nähneenä, tajuan kuinka voi vaikuttaa omaan työpanokseensa, sekä erääseen oleelliseen asiaan: millainen tiimipelaaja itse olen?

Työpaikka on kuin viidakko – siellä on kaikenmoisia lajinsa edustajia. On niitä johtotyyppejä, kaiken tietäviä, tsemppaajia, potentiaalisia uratykkejä, introvertteja, impulsiivisia räyhääjiä. Meitä on moneen, ja usein sitä jakaa ympäristön ihmisten kanssa, joiden kanssa ei muuten olisi tekemisissä. Se tekeekin työympäristöstä eksoottisen elinpaikan. Minusta myös kiehtovaa, että usein aikuisiässä juuri niistä työkavereista tulee läheisimpiä ihmisiä. 

Välillä tietyt asiat voivat työelämässä unohtua, ihmisiä, kun kaikki kuitenkin olemme. Tässä muutama tekijä, jotka olen itse pohtinut:

Jokaisella on oma vastuualue. Silti jokainen alue on sidoksissa toisiinsa. Mikään ratas toimi ilman tiivistä yhteistyötä. Ensimmäisenä uudelle työntekijälle opetetaan, mitä sinä teet ja mistä saat apua tietyissä tilanteissa. Tehtävästä riippuen, sitä huomaa välillä laittavansa jalkansa toisen reviirille – jolloin toisen tuki on äärimmäisen tärkeää. Eräs esimieheni sanoi kerran, kuinka typerää on niskoitella periaatteella ”tämä ei kuulu minulle.” Fiksusti sanottu. Hyvässä porukassa toinen tekee jotain ja tulevaisuudessa ehkä itse saa helpotusta.  Uskon siihen, että jos jokin asia on nopea hoitaa itse, ei sillä tarvitse kuormittaa tiiminsä jäsentä. Jos briiffauksen kirjoittamiseen menee sama aika kuin itse asiassa – eikö se nyt työajankin kannalta ole järkevämpi tehdä itse? Pienikin apu on helpotusta koko tiimille ympärillä. 

Saa ja pitää olla oma persoonansa, mutta muistaa silti käyttäytyminen. Asiakaslähtöisessä ympäristössä kahden tulen välissä oleminen ei tunnu kivalta – turhautumista, kun saattaa syöksyä niin asiakkaiden kuin työkavereiden puolelta. Rehellisyys on hieno juttu, ja asioista pitää ja saa sanoa. Kaikkeen on kuitenkin olemassa kipuraja. Vaikka jokin asia ottaa päähän, on hyvä pyytää kiukkukohtaustaan anteeksi. Se saa minun arvostukseni. 

Luottamus on ykkösjuttu – ilman sitä mikään ei pelaa. Yhteistyö rakentuu siihen, että tietää toisen tekevän itseohjautuvasti hommat. Työssä, jossa esimies ei kurki jatkuvasti selän takana, voi tiimin välillä syntyä ristiriitoja jos joku luistaa hommista. On omia vastuita ja sitten niitä jotka jaetaan tasaisesti ryhmän kesken. Jos joku ottaa vapauksia itselleen, täytyy kaikille olla samat perusteet. Varmasti löytyy tyyppi, joka hylkää puheluita. Tai se, joka pitää enemmän taukoa kuin muut ja hiillostuu, kun toinen ryhtyy samaan – samalla mitalla tietysti. Näistä tekijöistä on kehkeytymässä soppa, jonka ehkäisemiseksi täytyy sopia yhteiset pelisäännöt ja kaikille samat oikeudet. ”Kaikki vapaudet ovat hyviä, kunnes joku väärinkäyttää niitä”, kerran isäni totesi. 

Kaikki eivät ole samalla osaamistasolla ja jokaisella on oma tausta. Toisella voi olla 5 vuoden kokemus hommista, toisella ensimmäinen vuosi menossa. Silti he tekevät samoja asioita, ja heiltä vaaditaan samat asiat. Tässä syntyy se ristiriita, että ammattiosaamista pitäisi kerryttää mahdollisimman monipuolisesti.  Työtä on mukavampi tehdä, kun osaa pysyä vahvana vaikeissa tilanteissa – tieto on tässä isoin tekijä. Toisaalta niitä virheitä ei saisi joutua pelkäämään, koska niitä tapahtuu, vaikka pelkäisikin. Elämä on pelkkää harjoittelua, joten tietty rennompi ote on sallittua.

”Kuka olet?”  Puhuin ylempänä, kuinka tärkeää on olla oma itsensä. Sen rinnalle voisi asettaa vahvasti ihmissuhteisiin panostamisen. Yhteiset aamupalat, kahvitauot, palaverit, illanistujaiset…ihminen on tehty luomaan suhdetta toiseen. Ja tämä suhde perustaa sen kaiken millainen yhteishenki työpaikalla vallitsee. Tietysti viestinnäksi voi laskea jo ensimmäiset sekunnit, kun näet työkaverin ja luot nonverbaalista viestintää. Todellinen suhde rakentuu vasta, kun tiedät kuka hän on. Mitä enemmän tunnet työkaveriasi – ei vain sitä miten hän juo kahvinsa, vaan mikä häntä inspiroi elämässä, sitä syvempi suhde teillä on. 

Ja niin siivoa jälkesi ja ole kiva,  mitä näitä nyt on. 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.