YLITSEPURSUAVAN KULUTUKSEN RINNALLE KASVANUT ILMIÖ -MINIMALISMI


minimalismi, kuluttaminen
Emilia Hämäläinen

28 marraskuuta 2018





Materiaalin ostaminen on yhteiskuntamme kulmakivi. Se on tapa ilmaista itseään – tuoda esille taloudellista asemaa tai muuten edesauttaa omaa statusta.  Meidät huijataan ajattelemaan, että suuri määrä tavaraa tekee meidät onnelliseksi. Todellisuudessa, kun se ei meitä tee – olemme vain sisäistäneet ajatuksen onnellisuudesta. Tämä on tulos mainonnan aiheuttamasta aivopesusta, jolla materiaalilla luodaan mielikuvia paremmasta olotilasta. Meille syötetään tätä mielikuvaa lapsesta aikuisuuteen, jolloin koko elämämme kuluu materiaalin tuoman paineen alla.

”Nykyihminen kuluttaa materiaalia, jota se ei todella tarvitsisi. Ostaa liian ison talon, monta paria kenkiä nurkkaan pölyttymään sekä täyttää kotinsa turhilla huonekaluilla.”

Varakkaat ihmiset ovat todenneet, kuinka materiaali kyllästyttää. He eivät koe enää iloa sen saamisesta, sillä he ovat haalineet sitä jo liikaa itselleen. Tämä voi normaalin työssäkäyvän mielestä tuntua kiittämättömältä, mutta ilmiö on hyvin inhimillinen. He ovat jo saavuttaneet kuluttamisen huippuvuoren, katsoneet alas ja nähneet vain esineitä, joilla ei olekaan tunnearvoa. He saattavat tuntea olonsa huijatuksi. Tämä on hyvä todiste siitä, ettei liika materiaali keskeisyys ole todellinen tie onnellisuuteen. 

Ylitsepursuavan kulutuksen rinnalle, on kasvanut ilmiö, jossa kulutusta yritetään minimoida. Pyrkimys on luetella materialismionnellisuuden säännöt uusiksi. Tämä on saanut nimen: minimalismi

Minimalismissa tarkoitus on olla pärjätä pienemmällä määrällä asioita, panostaa vain välttämättömiin. Siinä ihminen karsii elämästään kaiken turhan ja etsii elämästään aidompaa onnellisuutta. Minimalisteiksi julistautuneet ihmiset ovat ehtineet jo puhua paremman elämän puolesta. He ovat saattaneet valita totuttua pienemmän, mutta käytännöllisemmän kokoisen asunnon ja välttävät omistamasta liikaa omaisuutta. 

”Ylitsepursuavan kulutuksen rinnalle, on kasvanut ilmiö, jossa kulutusta yritetään minimoida. Pyrkimys on luetella materialismionnellisuuden säännöt uusiksi. Tämä on saanut nimen: minimalismi.”

Tähän liittyen katsoin pari viikkoa sitten Netflixistä dokumenttielokuvan nimeltä Minimalism: A Documentary About the Important Things. Siinä pääosassa toimivat Joshua Fields Millburn sekä Ryan Nicodemus, joiden kasvutarina uratykeistä, yksinkertaisempaa elämää palvoviksi minimalisteiksi on inspiraatiota herättävää. Elokuvassa näytetään myös muita henkilöitä, jotka ovat omaksuneet vapaamman elämän, yksinkertaisemmilla kulutustavoilla. 

Kyseinen tuo myös hyvin esille sen, kuinka paljon stereotypioita minimalistinen elämäntyyli pitää sisällään. Ihmiset saattavat kokea sen elitististisenä sekä radikaalina ”kaikesta eroon” -hankkiutuvana ajatuksena. Moni saattaa kuvitella, että minimalistisesti elävä henkilö voi olla vain koko omaisuutensa rinkkaan mahduttava maailmanmatkaaja, joka elää vapaata elämää. Moni voi myös kuvitella elämäntyylin, jossa henkilö ei omista mitään – ei edes autoa tai televisiota. 

Tämä on vain yksi tapa toteuttaa itseään sen parista. 

Millburn ja Nicodemus toteavat myös hyvin, ettei henkilö, jolla silti on laaja kirjakokoelma hyllyssään, ole yhtään vähemmän ilmiön mukainen henkilö. Minimalismissa on suuresti kyse suhteellisuudesta. Heidän mielestään siinä puhe ei ole vähemmästä, vaan enemmästä – enemmän tärkeitä asioita kuin niitä vain vähän ”omaisuus oksennuksen” seassa.

”Minimalists don’t focus on having less, less, less. We focus on making room for more: more time, more passion, more creativity, more experiences, more contribution, more contentment, more freedom.”

Millburn and Nicodemus (The Minimalists).

Tämän itse ymmärrän niin, ettei minimalismi ole pakon asia. Kun tavaroista luopuminen tuo sinulle enemmän, kuin niiden kanssa eläminen – olet oikealla tiellä. Jokaiselta löytyy turhia asioita, mutta samalla jokaisella on henkilökohtainen määrä välttämättömiä asioita. Tärkeää on luoda itselleen elämää, jossa aidot asiat saavat suuremman merkityksen, kun tavaran tuoma ostamisen ilo. Jokainen voi vaikuttaa omaan materialistiseen kulutuskäyttäytymiseen. Tällä tavoin tulemme kumonneeksi myös vallitsevan aivopesun materiaalin tuomasta tekaistusta onnellisuudesta. 

Kokisin omien lähtökohtieni olevan otolliset ajatuksen omaksumiseen. Voisin kutsua itseäni huonoksi kuluttajaksi – sellaiseksi mainostajien painajaiseksi, joka ostaa vähän ja harkitusti. Tämä tosin on itselläni rakentunut tapa, jonka parissa olen elänyt jo hetken.

Vastuullisempi kulutus on tärkeä ilmiö, joka on noussut esille myös tänä vuonna Black Friday alemyllystä puhuttaessa.

Tämän kulutusjuhlan aateliston, (tai oikeastaan helvetin, kuten omassa ystäväpiirissä oli puhuttavan) rinnalle on noussut runsaasti keskustelua ylikulutuksesta ja sen vaikutuksista. Tämä tekeekin minimalismista entistä ajankohtaisemman aspektin. 

Jos kiinnostuit aiheesta, suosittelen katsomaan dokumentin Netflixistä. Löydät lisää tietoa myös: https://www.theminimalists.com/

Ja varoituksen sana: ehkä sinäkin inspiroidut. 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.