ajatuksia
Emilia Hämäläinen
6 tammikuuta 2019
Joskus voi löytää itsensä laatikosta. Sellaisesta pimeästä ja tunkkaisesta, jonka seinämät blokkaavat innovoivan ympäristön ja uuden tavan ajatella – ne toimivat kuin radioaktiivisen säteilyn suojina. Ne pitävät sisällään tiiviisti ihmisen turvallisen ja opitun tavan toimia elämässä. Ihminen harvemmin tajuaa elävänsä elämäänsä laatikossa, pimeydessä on vaikea nähdä eteensä tai olinpaikkaansa.
Siksi sumussa kulkeminen on yleistä. Pysytellään omalla mukavuusalueella ikuisesti ja pelästytään kaikkea, joka on erilaista. Päätetään oma näkökanta, ilman, että edes ymmärretään vastakkaisesta. Suljetaan oma maailmankatsomus oman pienen reviirinsä sisälle ja pysytään siellä lujasti. Kuivitellaan, ettei oman kuplan ulkopuolella voi olla mitään parempaa – ilman, että ollaan edes katsottu kuplan ulkopuolista maailmaa.
”Kuvitellaan, ettei oman kuplan ulkopuolella voi olla mitään parempaa – ilman, että ollaan edes katsottu kuplan ulkopuolista maailmaa.”
Kutsun sitä laatikossa elämiseksi tai vaikka kuplautumiseksi (jota tosin yleisimmin käytetään sosiaalisen media yhteydessä, kun somekäyttäjille näytetään samanhenkistä verkkosisältöä).
On olemassa lause: ajattele laatikon ulkopuolelta. Lauseella tarkoitetaan sitä, että osaat ajatella asioita laajemmassa mittakaavassa, uskallusta oppia erilaisista näkökulmista sekä kehittää omaa tapaa tehdä asioita. Laatikon ulkopuolella ajattelussa hyppäät hieman turvattomalle alueelle ja teet asioita myös tavalla, joka ei ole niin opittua. Ihminen tutkitusti toimii opitun kaavan mukaisesti erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa tai työelämässä. Siksi välillä on hyvä ravistella omaa tapaa tehdä asioita.
Hienolta kuulostava fraasi, johon törmää esimerkiksi yrityksien markkinointiajattelussa. Tätä voi helposti soveltaa myös omassa elämässä. Ja tätä on pyrkimys tehdä lisää tulevana vuonna. Olenkin puhunut jo kyseenalaistamisen voimasta sekä erilaisen lähtökohdan hyväksynnästä. Koen ne tärkeiksi asioiksi omassa arvomaailmassani.
Oma ajatusmaailmani on kehittynyt edelleen vuoden 2018 aikana aivan erilaiseen suuntaan, mitä se oli ennen. Itsensä hyväksymiseen on ollut vain yksi keino: lue ja selvitä. Kun olen löytänyt käyttäytymiselleni ja tuntemuksilleni määritelmän: introverttiys, tajusin heti että olen aivan turhaan yrittänyt olla jotain muuta. Asiasta tulikin helpotus ja itsenään oleminen ei ole koskaan tuntunut niin hyvältä. Tietysti tähän kehittymiseen meni enemmän kuin yksi nukuttu yö. Henkilökohtaisesti laatikon ulkopuolelTa ajattelu tarkoittaa minulle sitä, että alan tekemään asioita myös sillä ei niin tutulla ja turvallisella tavalla. Alan tosissani ajattelemaan, mikä on oma tapani elää ja mikä sopii minulle. Olen jo saanut maistiaisen, kun väsytät itsesi päivätyössä, joka ei vastaa täysin omaa potentiaaliasi. Ei en kadu sitä, mutta täytyy ihmisen joskus jotain oppia. Itselle me täällä kuitenkin eletään.
Tämän vuoden tavoite on oppia enemmän. Sen olen luvannut itselleni.
Laatikossa on yllättävän helppo elää. Haluan haastaa vuonna 2019 ihmiset aloittamaan terveellisen haastamisen. Kuuntele muita, ota selvää, koe ja näe. Haasta itseäsi sekä muita ympärillä.
HAMALAINEN 