koulukiusaaminen
Emilia Hämäläinen
10 tammikuuta 2019
Ei ole väliä, missä ikäluokassa olet peruskoulusi suorittanut – koulukiusaaminen on ollut läsnä ympärillä tai sinä itse kiusattuna. Tämä yleinen, ikuinen trendi, josta ajoittain puhutaan enemmän tai vähemmän. Kun asiasta puhutaan, joka toinen ihminen myöntää kokeneensa nuorempana nimittelyä, väkivaltaa tai syrjintää. Kouluissa saattaa olla useampia kiusaajia tai porukka, joka valitsee keskitetysti uhrejaan. Kiusatut saattavat erottua massasta luonteeltaan, harrastuksiltaan tai pukeutumiseltaan. On tutkittu, että jopa lapset tunnistavat poikkeukset normeissa, joten kiusaajat saattavat valita uhrinsa juuri näiden piirteiden kautta.
Tämän saman totesi myös Sysmän yhtenäiskoulun rehtori Tuula Vuorinen Yle MOTin (8.1.2019 YLE) julkaistussa artikkelissa, joka käsitteli koulukiusaamista. Hän selkeästi toi esille sen, että hänen mielestään erilaisuuden korostaminen luo syystäkin vahvoja tuntemuksia muissa oppilaissa. Nämä saattavat reagoivat vihamielisesti, jos toinen oppilas tuo esille esimerkiksi seksuaalista suuntautumistaan. Näin ollen kiusaamisen uhriksi jäänyt omaa polkuaan kulkeva nuori ei voi syylistää muita saamastaan kohtelusta – hän hakee huomiota erilaisuudellaan. Tuula kritisoi myös 12-vuotiaiden oppilaiden pukeutumista, jota hän kutsui ”hutsahtavaksi.”
Kyseiset kannanotot herättivät syystäkin närkästystä ja hämmennystä – ne toivat esille kapeakatseisen näkökulman. En ymmärtänyt, kuinka joku voi kritisoida erilaisuutta noin negatiivisessa sävyssä, vain siksi että hän itse on asettanut tietyt normit. Koen, ettei kaikki kommentointi ottaen huomioon aseman, ole hyväksyttävää. Fakta on, että erilaisuus tulee aina herättämään tunteita, mutta ongelma on se, että syyllistetään kiusattua.
Onko tämän tarinan opetus siis se, että lapsille täytyy opettaa heti mukautua massaan ja nielaista oma olemuksensa? Tai kertoa heille, että saavat olla erilaisia vain niin, etteivät ärsytä tai vihastuta ketään?
”Onko tämän tarinan opetus siis se, että lapsille täytyy opettaa heti mukautua massaan ja nielaista oma olemuksensa?”
Se päivä, kun itse saan lapsia, tämä on tulee olemaan meillä kirosana.
Ongelma ei piile erilaisuuden tavoittelussa, vaan siinä, kuinka opetamme lapsiamme ja nuoriamme erilaisuuden näkemään – tämä vaikuttaa siihen, miten meistä jokaisesta on joskus kasvanut aikuinen.
Silti kiusaaminen on vielä laajempi kuvio kuin tämä.
Lapset eivät välttämättä ymmärrä, mikä satuttaa ja mikä on oikea ja mikä väärä. Vaikka on tutkittu kiusaajien olevan empatiakyvyltään heikompia tai hakevan valta-asemaa ryhmässä, löytyy myös hyvin käyttäytyviä lapsia, jotka eivät ymmärrä syrjinnän vaikutuksia. Siksi ehkä kiusaaminen on niin yleistä, sillä sitä on voinut saada osakseen ystäviltään tai tuntemattomilta luokassa.
Aikuisen rooli kiusaamista vastaan taistelussa on erittäin tärkeässä asemassa. Kiusaamisen vastaista työtä lapsien opettamisessa täytyy jatkaa edelleen. Myös kotona täytyy opettaa lapsille tapoja toimia oikein kouluympäristössä.
Ja kyllä, aina, kun puhutaan koulukiusaamisesta, se herättää minussa vahvoja tunteita omien kokemuksieni takia. Toivon, että jokin päivä, en kuulisi enää samankaltaisia tarinoita kuin omani.
”Ja kyllä, aina, kun puhutaan koulukiusaamisesta, se herättää minussa vahvoja tunteita omien kokemuksieni takia. Toivon, että jokin päivä, en kuulisi enää samankaltaisia tarinoita kuin omani.”
12-vuotias Klaus tai Olivia, pitivät sitten BTS:stä tai Post Malonesta, olivat introvertteja tai extrovertteja, tykkäsivät sitten tytöistä, pojista tai vain ihmistä – nämä eivät ole syitä kiusaukseen. Erilaisuus on arvo, jota lapsena ei välttämättä osaa arvostaa tai pitää rikkautena. Kiusaaminen on väärin, eivätkä sitä tekevät lapset välttämättä ymmärrä siihen syyllistyvän.
Siksi tarvitaan meitä aikuisia opettamaan – kertomaan maailmasta entistä avarammasta näkökulmasta.
HAMALAINEN 