ajatuksia
Emilia Hämäläinen
21 tammikuuta 2019
Vihaan käytännön asioiden hoitamista. Ne ovat piikki lihassa ja se tunkeutuu syvemmälle, mitä pidempään niitä vatvot.
Olen tässä kuussa selvitellyt puoli pakosta niin pankki,- kuin vakuutusasioita. Vaikka itse asian hoitaminen on nopeasti tehty, homman aloittamiseen on kulunut aikaa. Olen monena päivänä ajatellut, että lupaan hoitaa seuraavana päivänä. Sitten totean, etten hoitanut. Stressaan asian lepäämistä hartioillani.
Saamattomuuden tunne on kaikkein voimia vievin. Se ettet millään jaksaisi hoitaa tiettyä asiaa, mutta tiedät ettei ole vaihtoehtoja. Sinulla ei ole vaihtoehtoja kuin nostaa itsesi niskasta – todeta, ettei tipu ruokaa ennen kuin asia etenee. Tämä on ollut muuten ihmeen hyvä motivoija.
Lopulta itse asian hoitamiseen menee alle tunti ja elämä jatkuu taas.
Kaiken lisäksi olen huomannut, että töistä päästessäni, minuun iskee puhelinkammo. En kykene hoitamaan asioita soittamalla ja huomaankin yrittäväni selvitä chattien ja muiden sähköisten asiakaspalvelu väylien kautta. Koen tämän paljon helpommaksi kuin, että joutuisin puhumaan reaaliajassa toisen ihmisen kanssa. Kumarran tämän teknologian kehittelijälle – hän luo asioiden hoitamisen mahdolliseksi myös ihmiskammoisille yksilöille.
Mikä tekee asiasta minulle niin vaikean?
Käytännön asioiden hoitaminen tuntuu vaikealta, koska ne merkkaavat suuresti omaan elämään ja niihin voi joutua käyttää ajatuksen jos toisenkin. Vaikka on jo aikuinen, ei ole mitään tylsempää, kun kilpailuttaa esimerkiksi matkavakuutusta. Vielä inhottavampaa on kuulla todellinen hinta-arvio osuudesta ja kirota ääneen. Vakuutukset on silti tärkeitä asioita, joten olen valmis maksamaan. Mutta silti.
Ymmärrän nyt myös paremmin, miksi joku asiakas lätkäisee kauppakirjan eteeni ja laskee sekunteja, kun saa hengittää taas. Oli kyseessä suursijoittaja tai satunnainen hamstraaja, omaisuuden hoito tuskin aina maistuu hyvältä.
Ehkä tulevaisuudessa näemme ja kuulemme ihmisiä entistä vähemmän. Ehkä tulevaisuudessa emme enää kaiva epätoivoisesti verkkopankkitunnuksia tai jonota asiakaspalvelulinjaan – teemme käskyn ja jokin tekoäly lähettää viestin suoraan aivoihimme asennetusta implantista palveluntarjoajalle ja se tekee sen niin, ettei se vaadi meiltä mitään erinäistä liikettä tai toimintaa. Näin ollen meidän ei tarvitse stressata asioiden aloittamisesta, kun ne hoitavat itse itsensä.
Sitä odotellessa.
Löytyykö kanssaeläjiä?
HAMALAINEN 