OMAN ELÄMÄNI SKETSIHAHMO


minä
Emilia Hämäläinen

14 maaliskuu 2019

Kuten moni, myös minä harrastin ala-asteella partiota.
Olimme juuri muuttaneet uudelle paikkakunnalle, jolloin myös oma vartio ryhmä muuttui paikalliseen. Oli nimien kertominen. Piti sanoa itsestään adjektiivi alkaen oman etunimen ensimmäisellä kirjaimella. Mitä sanon minä? Kerron muille olevani Emilia kaunis. Tiedä sitten, saatoin olla syömässä, kun aivoja jaettiin muutama vuosi takaperin. Älkää käsittäkö väärin, en ainakaan muista olleeni itsekäs lapsi. Ryhmässä oli myös nykyinen paras ystäväni, joka on pitänyt huolen, ettei tilannetta haudata.

Koskaan.

En ole ilkeä ihminen, mutta vaikea saatan olla. Minulla on paljon periaatteita, ja ärsyynnyn, jos joku tekee ne erilailla. Esimerkiksi maksalaatikon syöminen. Kylmänä. En ymmärrä, miltä planeetalta ovat karanneet. En myöskään ymmärrä, miksi aamupalan syönti sängyssä on luksusta? Luksusta se vasta onkin, kun heräät yöllä pilaantuneeseen pekoniin kyynärpääsi vieressä. Toisaalta, karvojen kasvu on DNA:mme pakottama tapahtuma, myös naisilla – en käsitä, miksi kainalokarvoja hämmästeltäisiin yhtä paljon kuin Aragornia Siwan kassalla.

Olet varmasti kuullut laulun ”girl on fire?”
Olen testannut asian kirjaimellisesti, kun kerran sytytin pienen osan sivuhiuksistani tuleen – kuulemma kynttilään nojaamisen ei ole hyvä asia. Olen meinannut polttaa ravintolassa hihani kerran, jos toisenkin. Se, miten Alicia Keys kerran lauloi, on minulla saanut aivan uuden merkityksen.

Kirjaimellisesti.

Olen hyvä myös varastamaan ruokaa. Muilta pöydässä. Pääosin vien jopa suolakurkut toisen lautaselta. Haluan myös maistaa kaikkea, mitä toisella on. Jos se on hyvää, maistan useamman kerran. Mutta eikös ole, se sanonta olemassa: kaikki mikä on sinun, on myös minun. Kutsumanimi lokki ei ole kaukana, kun puhutaan jäävästä ruoasta tai juomasta. Kaveria ei jätetä, eikä ainakaan viiniä.

Tekisin mitä vain tärkeiden ihmisten eteen. Hakisin vaikka kuun ja tähdet taivaalta, jalkahierontaa vastaan. Kun joku satuttaa minulle tärkeää ihmistä, kannattaa varautua Salaiset Kansiot -tasoiseen meininkiin, jossa olinpaikka selvitetään satelliitista käsin, oli syyllinen missä päin Himalajaa tai Mikronesiaa.

Sketsihahmo tarvitsee vähintään samanhenkistä seuraa ympärilleen. Ainakin sen yhden yltiöpositiivisen tyypin, joka avaa kotibileissä tyynesti uuden oluen, kun tulee tsunamivaroitus (pohjustan, että Indonesiassa näitä tulee jatkuvasti). Tyypin, joka todella syö sen maksalaatikon kylmänä. Tyypin, joka ostaa yhdellä ja samalla kauppareissulla kloriittia, jätesäkkejä ja kumihanskat – siivoukseen tietysti. Tyypin, joka myöhästyi töistä asuessaan samassa rakennuksessa kuin työpaikka – hissin ollessa rikki.

Tyypin, joka saa myytyä 400 euron sukset, vaikka hänen housunsa repeävät myyntitilanteessa.

Sketsihahmona olo harvemmin on valinta – se on elämäntapa, johon synnytään. Juostaan hämmentäviä, noloja tilanteita kohti. Joten no, en tiedä, mitä hyvää tein edellisessä elämässäni.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.