IHMISET OVAT (KIN) KIVOJA


ihmiset
Emilia Hämäläinen

7 huhtikuu 2019

Portugalissa ihmiset ovat ihania. 

Tästä luin ennen maahan saapumistani. Luin, että portugalilaiset ovat ystävällisiä. Ovat nopeasti auttamassa. Kuitenkaan he eivät tulee liikaa iholle, vaan vuorovaikutus tuntuu kodikkaalta. Siitä jää aito maku suuhun. Apua ei tyrkytetä. Myöskään kielimuuri ei ole este.

Reissullani olen päässyt todistamaan sen omilla silmilläni.

Ihmiset ympärillä tekevät pieniä, arkisia asioita, jotka tuntuvat ehkä itsestään selviltä, mutta Suomessa en ole sellaiseen kiinnittänyt näin vahvasti huomiota.

Ystävällisuus tuntuu kivalta, sillä esimerkiksi Teneriffan Bajamarissa sinua, englantia puhuvaa ulkomaalaista kohdeltiin välillä tylysti. Ravintoloissa palvelu oli välillä naurettavan kylmää ja naama kääntyi helposti murtruun, kun toin esille, etten puhu sanaakaan espanjaa. Ehkä pienen paikan vikoja?

Mitä ne, pienet asiat sitten ovat?

Kun vanha ihminen astuu bussiin usean kassin kanssa, bussi lähtee liikkeelle ja häntä nousee auttamaan useampi henkilö.

Kun minua on heti auttamassa tyyppi, jotta pääsen rinkan kanssa pois junasta.

Airbnb host, joka antaa minulle itse kirjoittamansa runokirjan, koska harmittelin erästä asiaa asunnossa.

Kun istun junassa ikkunapaikalla, odottaen paikan oikeaa varaajaa nousevan junaan. Sitten tämä nousee ja sanoo, että hänen puolestaan voin hyvin istua siinä.

Kun en saa ostettua automaatista uutta lippua lähijunaan ja ainut vaihtoehto olisi ladata jo olemassa olevaa lipuketta. Jota minulla ei ole. Sitten eräs paikalle sattunut etsii kuumeisesti omasta laukkuaan ja antaa minulle oman vanhansa, jotta saan sen ladattua. Ilman hänen tekoaan olisin joutunut kävelemään toiselle asemalle parin kilometrin päässä ja missannut junan.

Kun en pääse rakennuksen ulko-ovesta sisään, koska lukossa on pieni jekku (kuulen tämän myöhemmin majoittajaltani) ja toisen rapun asukas jää auttamaan minua. Tämä vanha henkilö kannustaa minua työntämään ovea lujempaa ja seisoo kanssani 5 minuuttia.

Kun kaupan kassalla takanani oleva asettaa korini paikoilleen, jotta minun ei tarvitse sitä tehdä.

Kun bussikuski paljastuukin koomikoksi ja meitä matkustajia koko matkan.

Kun eräs liftaa kadun kulmalla ja viimein hänelle pysähtyy auto, jossa ajaja innokkaasti viittoo tätä nousemaan kyytiin.

Ennen reissuani, koin kaipaavani hetken pois ihmisten parista. Täällä olen huomannut oppivani taas pitämään ihmisistä (:D).

Tällaiset pienet, ihanat asiat ovat siksi tärkeitä. Ne inspiroivat itseäni jakamaan hyvää eteenpäin.

Koen, että tuntematonta täytyy auttaa, jos siihen kykenee. Koen, että jokainen meistä kamppailee omien ongelmien kanssa. Silti pienikin hyvä, auttava teko muuttuu merkitykselliseksi. Siksi, että meidän pitäisi yhä enemmän huomioida toisemme, koska halusimme tai emme, olemme samassa veneessä tässä isossa maailmassa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.