JALAT VIEVÄT SINUT PAIKKOIHIN


rentoutuminen
Emilia Hämäläinen

18 syyskuuta 2019

Tiedäthän, ne kaksi asiaa, jotka pitävät sinut pystyssä – jaloiksi kutsutut raajat, joilla pääsee liikkumaan eteenpäin?

Ne voivat viedä sinut mielettömiin paikkoihin. Jos etäisyydet ovat maltillisia, ei kävelyssä kulu edes ajallisesti kauaa aikaa. Et tarvitse kiirettä liikkua pisteestä A pisteeseen B, kun aikataulutat matkasi kunnolla. Päivän askelmääräksi sopiva 10 000 askelta täyttyy yllättävän nopeasti.

Minulla on tarkalleen ottaen 2,8 kilometriä nykyiselle työpaikalleni. Aikaa työmatkaani suuntaan kestää 35 minuuttia. Jos jään aamuisin tuijottelemaan läheisen puiston lammen näkymää pariksi minuutiksi, kestää matka hieman enemmän. Maisema hieman koleana syysaamuna näyttää upealta, kun aurinko kurottaa säteitään puiden lomasta. Olen ottanut siitä valokuvia, joita en kuitenkaan jaksanut mihinkään julkaista. Olen kulkenut tätä matkaa nyt toista viikkoa. Olen alkanut huomaamaan tuttuja työ- ja koulumatkalaisia nousemasta bussista aina silloin varttia vaille. Tai heidät samat odottamassa liikennevalojen muuttuessa vihreäksi kävelijöille. Tiedän bussin saapuessa olevani joko ajoissa tai myöhässä normaalista aikataulustani.

Ja tätä minä kutsun itselleni sopivaksi rentoutumiseksi.

Sponsored by my own feets.

Aloitin syyskuun alussa Tai Chin, suuren kiinnostuksen myötä. Käyn siellä kerran viikossa, jokaisena tulevana maanantaina marraskuuhun asti. Onneksi se sijaitsee läheisellä koululla, jonne myös lähden tarkoituksella kävelemään hieman ajoissa. Painan päälle viimeisimmän lempikappaleeni Spotifystä, ja tuon mieleeni päivän tapahtumia. Käyn niitä läpi, ja puran tarpeen mukaan. Sitten itse Tai Chissa uppoudun olemaan läsnä vain siinä hetkessä opettajamme ohjeistuksella.

Silti tämä harrastus ei tuo sitä samaa, mitä kävely tuo.

Viimeisen 4 kuukauden ulkomaan reissuni aikana kävelin päivittäin lähes 10 kilometriä joka päivä. Julkisten kulkupelienkin mahdollisuudesta huolimatta valitsin omat jalkani. Näin enemmän, ja nautin jokaisesta kadun kulmasta ja vastaantulevien ihmisten elämän seurailusta. Berliinissä nappasin Pretistä takeway kahvin, ja nautin aamustani Spree-joen varrella. Portossa löysin upean puiston, jossa vapaana kulki tusina riikinkukkoa. Sain löydettyä inspiraatiota elämääni eri lailla kuin olisin löytänyt taittamalla matkat tehokkaasti metrolla. Minulla ei ollut silloin kiire mihinkään, saatat ajatella. Se on kyllä totuus.

Eikä minulla tosin ole vieläkään.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.