sosiaalinen media
Emilia Hämäläinen
21 tammikuuta 2020
Ja niin eräs kaunis ilta tuijotin esiintyjää, joka soitti lavalla. En lähde väheksymään, kuin suomalaiset konsanaan: meillä oli hyvä jengi ja sitäkin parempi meno. Kaikki tämä tapahtui kaiken tämän esiintyjän rinnalla. Ja minä kaivoin esiin puhelimeni, koska halusin jakaa kaiken siitä, hienosta tunnelmasta. Koin, että tilanne oli kaiken sen arvoinen. Niin paljon, että se puhelin viipyi kädessäni kauemmin kuin hetken.
”Kaikki se joko kollektiivisuuden tai näyttämisen tarve, jokaisessa jaossasi sosiaalisessa mediassa, onko se todella tarpeellista?”
Kysyn tämän kysymyksen samalla itseltäni, kun kysyn sinulta lukijana: eikö olisi helpompi olla itsekäs? Kaikki se joko kollektiivisuuden tai näyttämisen tarve, jokaisessa jaossasi sosiaalisessa mediassa, onko se todella tarpeellista?
Kuten eräs totesi minulle kerran äänessään ironian maku: ”en ole todella ollut olemassa täällä, jos en kerro siitä julkisesti muille.”
Voiko olla, että tästä kyseisestä on tullut meille tapa? Niin tavallinen tapa, ettemme sitä enää itse osaa kritisoida.
Ja sitten toteutamme paradoksaalisesti tilannetta, jossa puhelin kädessämme mietimme, miksi emme kykene olemaan läsnä hetkessä.
Kirjoitan tätä tekstiä, koska viime aikoina, olen pohtinut tätä itsekseni. Olen miettinyt omaa suhtautumista sosiaaliseen mediaan, ja kuinka itse koen tasapainottelevani sen luoman maailman parissa. Miten sen itse koen?
Olen ollut joskus suurempikin sen maailman käyttäjä. Ehkä, koska olen sitä käyttänyt niin kauan, olen tullut samaan tulokseen kuin moni muukin: se ei tuo samaa hohtoa, kuin nuorempana. Ja ehkä siksi taannoin joulun alla vietin viikon ilman, että edes avasin sosiaalista mediaa.
”Ja sitten toteutamme paradoksaalisesti tilannetta, jossa puhelin kädessämme mietimme, miksi emme kykene olemaan läsnä hetkessä.”
Ja, se tuntui päinvastoin todella mahtavalta.
Tällaisia taukoja olen alkanut harrastamaan ennen ja jälkeenkin.
Sosiaalinen media on täynnä erilaisia informaatio väyliä. On sitä turhaa sisältöä, sekä sitä ihan hyödyllistä – faktatietoa, joka kulkee valonnopeudella pitkin verkkoa ja kertoo, meille mitä tapahtuu ympärillämme.
Se ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että se on täynnä turhaa sisältöä. Ja se luo riippuvuutta. Ja se vie meitä siitä hetkestä, joka meidän kuuluisi elää. Sosiaalinen media tulee tulevaisuudessa olemaan entistä enemmän kaupallinen väylä – kyseinen on hyvä huomioida, kun vertaa itseään täydelliseen sisältöön.
Päätän tämän tekstin toiseen paradoksiin: vaikka teen tämän tekstin kritisoiden sosiaalista mediaa, tulen tämän tekstin siellä jakamaan.
Totesinko jo, että puhumme hankalista asioista?
HAMALAINEN 