JATKO-OSA: MINÄ MUUTOKSEN KESKIÖSSÄ


introverttiys, koronavirusepidemia
Emilia Hämäläinen

3 toukokuuta 2020

Olen todella miettinyt jatko-osaa edelliseen tekstiini (Ihmiset muutoksen keskiössä 23.3.), jossa käsittelin yleisiä ajatuksia vallitsevasta poikkeustilanteesta, koronavirusepidemiasta. Kyseisen julkaisusta, kun alkaa olemaan tovi, on mielenkiintoista tulla avaamaan tämän päivän tuntemuksia. Miltä tuntuu nyt? Ovatko asiat nyt eri lailla, ja huomaanko tietynlaisia muutoksia omassa arjessani?


Me kaikki voimme jakaa yhdessä suurimman haasteen: itsensä kanssa (vapaaehtoiselta tai pakotetulta tuntuva) oleminen. Ja sitä varten luodussa miljöössä: oma koti. Vaikka kodin jakaisi muiden kanssa, piilee haaste silti yksilötasolla, sillä kaikki kokemamme heijastuu myös heihin lähellä oleviin.

”Voisi ajatella, etten itse ole huomannut merkittäviä, ainakaan negatiivisia muutoksia omassa arjessani.”

Samaiseen tosin voin itse tiivistää tilanteen hyvät puolet. Siis nopeasti selitettynä: kun tuli kehotus pysytellä sisätiloissa, vältellä ihmisiä – sisäinen introverttini vain hieroi käsiään tyytyväisenä yhteen. Uskon, että jokainen kaltaiseni pystyy tähän edes joltain osin samaistumaan.

En ole koskaan kuulunut niihin ihmisiin, jotka sopivat paljon näkemisiä ja elävät nopeasti. Toisin sanoen tekemättömyys ja suunnittelemattomuus on ollut itselleni tietynlaista itsestään selvää elämää. Oma luonnollinen olotilani ei vaadi hirveästi virikkeitä ympärilleen. Vietänkin pitkälti arkeani yksin kodissani, nauttien tylsyyden tuomasta luovuudesta ja ajatusvirrasta, jolle saan näin huomattavasti tilaa.

Voisi ajatella, etten itse ole huomannut kovin merkittäviä, ainakaan negatiivisia muutoksia omassa arjessani. Kun ystävien kanssa asiasta olemme puhuneet, olen todennut, kuinka tilanteen erikoisuus tulee itselläni korostumaan vasta pidemmällä aikavälillä. Mainitsin edellisessä tekstissäni myös yksinäisyyden tunteen, joka varmasti löytää meistä jokaisen. Myös minut, koska asun yksin. Asioita ei voi suunnitella kuten ennen.

Yksi merkittävä muutos on koskenut työarkeani, joka kuukauden verran on tapahtunut etänä kotoa käsin. Se on mullistanut käsitykseni työnteosta. Olen ollut vaikuttunut sen tuomista tuloksissa omassa hyvinvoinnissani sekä työni tehokkuudessa. Avokonttorin häly on ollut itselleni hyvin kuormittava tekijä ja sen puuttuminen on tehnyt mahdolliseksi keskittyä itse työhön.

Lisäksi eräs fun fact: nyt olen voinut lounastauoilla riisua housuni ja mennä sänkyyn lepäämään. Mikä on parempaa kuin se?

Tähän väliin olisi mukava kuulla myös sinun ajatuksiasi, jos etätyöhön olet siirtynyt. Miten se on vaikuttanut omaan jaksamiseesi?

”Nyt olen voinut lounastauoilla riisua housuni ja mennä sänkyyn lepäämään. Mikä on parempaa kuin se?”

Tietysti, runsaan oman ajan rinnalla, näen normaalisti minulle tärkeitä ihmisiä. Minulla on todella vähän ihmissuhteita ja ihmisiä keihin pidän yhteyttä. Kuluneen kuukauden aikana olen pitänyt heihin aktiivisemmin yhteyttä virtuaalisesti. Se tosin on alkanut tuntumaan hieman ristiriitaiselta, miksi vasta nyt? Kuin emme olisi aiemmin voineet soittaa nopeaa videopuhelua? Myös kasvokkain olen nähnyt joitain. Olen luvannut pitää tästä kiinni myös jatkossa. Tosin yksi vaikuttava tekijä mahtanee olla myös tuo mainitsemani vuorovaikutuksen vähentyminen etätyön vuoksi. Nyt omat voimavarani todellisia ihmissuhteita kohtaan ovat vain lisääntyneet.

Meidän kaikkien on hyvä pysähtyä.

Katsoa tarkkaan peiliin ja tarkastella omia voimavaroja. Omaa elämää. Olen itse miettinyt nyt entistä enemmän, miten itse voisin paremmin. Olen työstänyt viimeisen kuukauden aikana vähemmän avointa yliopistoa, koska kirjastojen ollessa suljettuina, on kirjallisen aineiston saanti ollut hyvin haastavaa. Lisäksi olen halunnut vapaa-aikana keskittyä enemmän ei-stressaaviin asioihin. Olen tässä pyrkinyt vapauttamaan omaa jännitystä vallitsevan tilanteen takia.

Joten kuten yllä kerroin, arkeni on hyvin positiivisella tolalla, silti minulla on se sama jännitys kuin kaikilla. Huolehdin jatkuvasti läheisistä ihmisistä ja heidän terveydestään. Tietysti omalla toiminnallani huolehdin myös omasta terveydestäni. Huolehdin heistä, ketkä joutuvat taloudellisiin vaikeuksiin ja heistä, joilla oli jo ennen tätä niin vähän (erityismaininta heistä, ketkä eivät voi huolehtia ajanvietteen loppumisesta karanteenissa etuoikeutetuilla lähtökohdilla). Olen onnellinen kaikesta siitä hyvästä, jonka koronavirusepidemia on nostanut esiin meissä ihmisissä – katsomme toisiamme tarkemmin.

Olisi mukava kuulla sinulta lisää herääviä ajatuksia! Voit kirjoittaa minulle esimerkiksi kommentoimalla tätä tekstiä. Lähetän kaikille voimahaleja sinne ruudun toiselle puolelle.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.