läsnäolo, hyvinvointi
by
Emilia Hämäläinen
12 elokuuta 2020
hengittämisen merkitys on muuttunut lapsuudesta opetetusta
”kun rinta kohoaa ylös ja alas, tunnet sen.”
he opettivat
”olet elossa.”
hengittämisen merkitys on muuttunut näkymättömäksi
tiedän tämän
koska välillä sisään hengittäessäni
ja sen jälkeen ulos
en sitä tunne
todellisen hengittämisen oppii vasta myöhemmin
harjoittelemalla
oppimalla tuntemaan itsensä
oman hengenvetonsa
ja sitten vasta tuntee olevansa
elossa
”Hengitä.”
Sana, joka yleisemmin kuuluu neuvovan suusta, kun olet suoltanut jokaisen ajatuksesi stressaavasta päivästäsi. Neuvo, joka tuntuu niin kovin yksinkertaiselta toteuttaa, ja jota alat siltä istumalta tekemään. Keskityt omaan hengenvetoosi ja tunnustelet ilman tunkeutumista keuhkosi jokaiseen sopukkaan. Kun hengität ulos, tunnet ilman pakenevan ja janoat sitä uudelleen. Kerta toisensa jälkeen toistat hengitystä, kunnes kohtaat toisen odottavan katseen.
Kirjoittamani runo kuvastaa hyvin omaa suhdettani hengittämiseen.
”Hengittäminen on muuttunut omassa mielessäni näkymättömäksi, abstraktiksi asiaksi. Ehkä koska se kirjaimellisessa olomuodossaan on niin tiedostamaton, mutta tiedostettu, kun se todella vaikuttaa henkiseen hyvinvointiin.”
Hengittäminen on toistoliike, joka tapahtuu ollessamme hereillä ja levossa. Hengität sitä sen enempää tiedostamatta. Siksi hengittämisen muistaminen ja sen luoman tunteen tunnustelu on tärkeää. Kuitenkin itse olen huomannut hengittämisen merkitsevän enemmän kuin vain fyysistä tekoa, joka kyllä, pitää meidät toimintakunnossa – hapenottokyky, kun on oleellista hengissä pysymisen vuoksi. Hengittäminen on tapa keskittyä hetkeksi vain itseensä, sulkea ulkopuolinen maailma pois. Helpommin sanottu kuin tehty.
Osaan pitää itseni toimintakunnossa, ja harvemmin joudun kiinnittämään huomiota hengenvetoihin. Olen kuitenkin huomannut, ettei tämä ole tarpeeksi. Aikuisiällä, oman elämän rakentamisessa hengittäminen myös mielikuvana, itsensä lähelle pääsemisessä on muodostunut merkittäväksi asiaksi. Hengittäminen merkitsee minulle pysähtymistä niissä pienissä, liian hektisissä tilanteissa. Sen tekemisen harjoittelu kuuluu nykyisin päivittäiseen elämääni, jota myös pohdin paljon. Tätä myötä aloin viime syksynä harjoittelemaan tai chia, jossa liikkeiden perustana on keskittyä läsnäoloon. Liikesarjat yhdistetään sisään- ja uloshengitykseen, ja tätä kautta oman itsensä kokemiseen. Tämänkaltaisia harjoituksia löytyy monia, ja haluaisin oppia niistä lisää.
”Hengitä, olet elossa.”
Näennäisesti kyllä, jos keskityt edellä mainittuun vain fyysisestä näkökulmasta. Ihminen ei ole vain lihasmöykky, joka silmiä liikuttaessaan osoittaa olevansa olemassa. Lihasmöykky saa motivaationsa ajatuksista, toiveista, surusta ja voimavaroista.
Hengittämisen merkitys on muuttunut lapsuudesta opetettuun. Ja kirjasin tämän lauseen sen takia, koska se kertoo hienosti asioiden syvemmän ymmärryksen karttumisesta. On hienoa todeta kasvaneensa ihmiseksi, joka pohtii asioita vahvasti myös henkisemmästä näkökulmasta. Hengittäminen on muuttunut omassa mielessäni näkymättömäksi, abstraktiksi asiaksi. Ehkä koska se kirjaimellisessa olomuodossaan on niin tiedostamaton, mutta tiedostettu, kun se todella vaikuttaa henkiseen hyvinvointiin.
Kun katsot neuvovaa, hengittäessäsi unohdat hänen läsnäolonsa. Kun hengität, keskityt vain omaan voimaasi, ja annat sen täyttää itsesi. Silloin tunnet olevasi sinä. Sinä elossa.
HAMALAINEN 