14 KESÄKUUTA 2019

Jokainen askel

On tuonut sinua lähemmäs sinua.

Sitä sinua, joka olet nyt. Sellainen, josta pidät.

Askeleet ovat olleet ehkä ruusuisia. Ehkä vähän raskaita. Myös ruusuissa on piikkejä, jos ottaa kiinni väärästä kohdasta. Toisaalta toisella kerralla tartut vain terälehteen, joka tuntuu silkiltä sormissasi.

Ilman piikkejä ei olisi sileitä lehtiä, joita on levitetty tiellesi.

Jokainen haava parantuu. Jättää ehkä arven, mutta veri ei enää likaa vaatteitasi. Arvet muistuttavat sinua koko elämäsi. Siitä tulee oma henkilökohtainen tatuointisi, joka on vain sinulle yksinoikeudella.

Muiden silmille näkymätön.

Se arpi tuo sinua eteenpäin. Opettaa ehkä olemaan tarkkaavaisempi. Ottamaan opiksi. Se avaa sinulle uuden oven, jonka takia ymmärrät jokaisen haavan olleen sen arvoista.

Saatat ajatella, mikä sinussa on vikana. Vertailet itseäsi muihin. Kysyt, mitä teet väärin.

Kysymys, johon kukaan ei osaa vastata puolestasi.

Oikea. Väärä.

Niitä on vaikea erotella tai edes määritellä. Ne ovat ikuisuuskysymyksiä. Saatat miettiä niitä vielä viimeisenä päivänäsi. Saamatta vastausta, ennen kuin viimeisen kerran suljet silmäsi.

Kysy siis joku toinen.

Olet sinä.

Sinä sinun omalla tielläsi. Etkä voi poiketa siltä tieltä, vaikka sinusta tuntuisi olevasi harhassa.

Matkata vähän. Kierrellä ja kaarrella.

Eksyä matkalla kotiin.

Joten aina, kun tie tuntuu raskaammalta. Kuin betoni olisi ulottunut polviisi ja kovettunut.

Muista, että jatkoit askeleiden ottamista. Matkaasi tähän hetkeen, jossa olet nyt.

KIRJOITTAJA:
EMILIA HÄMÄLÄINEN