13 TOUKOKUUTA 2019

Onnellisuus voi löytyä läheltä.
Lähikaupan nurkalta, jossa seisoo yhtä hukassa oleva yksilö.

Onnellisuus voi löytyä kaukaa.
Kun hukkaa itsensä maailman ääriin, paikkoihin, joissa tuntee olonsa kodittomaksi.

Jokaisella ihmisellä on oma taajuus. Radiokanava, jota kuuntelet. Aivosi lähettävät salattua signaalia, jonka vain sinä kuulet. Se mitä koemme, näemme ja kuulemme – on yksilökohtaista. On totta, kun puhutaan, että olemme täällä yksin.

Kukaan muu ei voi kokea asiaa samoin.

Olemme yksinäisiä olentoja väkijoukon seassa. Katselemme ympärillemme ja yritämme oppia maailmasta. Yritämme löytää oman paikkamme. Kadunkulman ja pöydän kahvilasta. Nurkkauksen asunnon lattiatasosta, johon asettaa sängyksi kutsuttu nukkumapaikaksi.

Pysyvän paikan, jonkun toisen ajatuksissa.

Oppia rakastamaan. Tuntea mielihyvää. Ikävää ja kaipuuta johonkin.

Välillä täytyy hukata itsensä. Onni löytyy, kun olet hukassa. Pohjalla. Kadottanut itsesi.

Joskus sitä täytyy lähteä hakemaan kauempaa. Pakata kaikki. Jättää kaikki. Jotta voi palata joku päivä takaisin. Jotta pystyisi vastaanottamaan onnea paremmin. Jotta ymmärtäisi sitä paremmin.

Se ei tarkoita, että välttämättä muuttuisit radikaalisti. Silloin voit ymmärtää paremmin jo sinussa olevia asioita. Niitä, joita pidät itsestäänselvyytenä. Kuten Maslowin tarvehierarkiassa, perusasiat täytyy olla kunnossa, jotta voi edetä muuhun.

Välillä ihminen sokeutuu jo onnelle, mitä omaa. Katsoo liian kauas haaveisiinsa. Kulkee laput silmillä. Unohtaa sanat, joita kuulee yhtä hukassa olevalta toiselta yksilöltä.

Kuitenkaan onnellisuus ei ole muissa ihmisissä ympärillämme. Se on vain sinussa. Sinun aivoissasi. Ajatuksissasi. Se onni saa sinut luomaan itsesi, oman nahkasi sellaiseksi, että koet olosi onnelliseksi. Onni sinussa saa sinut tekemään myös muut onnelliseksi. Ympärilläsi olevat yhtä hukassa olevat yksilöt.

Onnellisuus vaatii epätoivoa. Vain siten tunnistaa, missä sen raja kulkee.

Välillä ei tiedä, mikä tekee onnelliseksi. On helpompi tuntea olonsa lohduttomaksi, kuin onnelliseksi. Se on kuin aura sisällämme, joka imee itseensä universumin pilkkopimeää voimaa.  

Onnea voi etsiä. Mutta yleensä se ennättää ensin löytämään sinut. Liikaa ei saa yrittää.

Vanha kokee onnea nuoruudestaan, nuori onnea kasvustaan. Voimme oppia onnesta toisiltamme.

Onnellisuus on kaikki, mitä tarvitsemme elämässä. Se on ainut asia, joka tekee elämästä elämänmakuista.

Se on ainut, johon elämässä täytyy pyrkiä, tyytymättä yhtään vähempään.

KIRJOITTAJA:
EMILIA HÄMÄLÄINEN