15 MARRASKUUTA 2020

joskus

hän ajatteli – jos siivet rikkoisi heti
ei kukaan muu sitä voisi tehdä tulevaisuudessa
niinpä hän repi sulkansa niiden kasvaessa
tyytyi hyväilemään tynkiä selässään

joskus täytyi lentää

niinpä hän teki käsiinsä viuhkat
teki tiensä toveriensa luokse taivaalle

kädet kuitenkin natisivat
lihakset antoivat periksi – niitä ei oltu luotu lentämiseen
hän ei päässyt enää taivaalle
jalkansa tottumattomat kävelemään
liikkuivat kuin rautakanget

silloin hän antoi sulkien jälleen kasvaa

kohta oli jotain rikottavaa
hän sen tiesi – kun peilistä näki kauniin valkean sulkameren
ja viimein taivaalle päästessään
sen kaiken unohti

hengitti kertaa kuin ensimmäistä

itsensä murtaminen toisten ehdoilla

– emilia hämäläinen